Keittokirja

Vuoden 2007 Alkumetrin tiimellyksessä testiryhmä, johtajanaan allekirjoittanut ja jäseninään Nelli & Miina päätti sukeltaa TODELLA pahanmakuisten shottien ihmeelliseen maailmaan. Kokeiluun testiryhmää innoitti sen hetkinen humalatila sekä vankkumaton tiedonjano. Koekenttänä toimi perusvarma Onnelan Suomi-rock -baari.

Ryhmänjohtaja alik. Savonen avasi pelin säveltämällä hetkessä legendaarisen JaaJaa:n eli JalluJaffan innoittamana kyseisen paukun kieroutuneen äpäräveljen. Baarimikon tyrmistyksestä ja välittömästä oksennusrefleksistä partaveitsen teräviä johtopäätöksiä vedellyt allekirjoittanut totesi pikaisen ideoinnin tuotoksen olevan takuuvarma tunnelman nostattaja yöelämän pimeältä puolelta. Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä: Javisst!

Javisst

2cl yhden tähden jaloviina eli sheriffi
2cl baarin huonointa viskiä

Herrasmiehenä tarjosin tietysti ensin seurueen naisille, jotka kohteliaisuudesta vilpittömän otettuina päättivät noudattaa esimerkkiä ja pyysivät baarimikkoa seostamaan ryhmänjohtajalle shotin, joka myöhemmin nimettiin Herbalistin päänräjäyttäksi.

Herbalistin päänräjäyttäjä

2cl Stroh
2cl Vermuttia

Testiryhmämme ei toki jäänyt pyörittelemään peukaloitaan haasteen edessä, vaan päätti rynnätä suoraan päin kuolemaa ja tempaisi shotit ääntä kohti. Moukut kirvoittivat useamman kommentin, jotka lienee syytä eritellä tässä:

“Hyi vittu ku on pahaa!”
“Se tulee takas ylös!”
“Eihän tätä makua saa millään lähteen!”
“Huhhuh”

Alkushokin jälkeen oli aika siirtyä tiukkaan drinkkianalyysin äskeisen otoksen tiimoilta. Javisstin todettiin olevan kyselemätön, päällekäyvä ja kuvottava. Bukéssa havaittavissa jallumaista halpuutta, miesten vessaa, ammuöistä oksennusta ja selkähikeä. Herbalistin päänräjäyttäjä yllätti testaajan ylitsevuotavan yrttisellä otteellaan, joka ei hellittänyt edes viiden korjaavan tuopillisen jälkeen. Bukéssa havaittavissa kebab-pizzerian takahuonetta, liiaksi kypsennettyä chili-kastiketta ja puolalaista ruokakauppaa.

Makutestin aikana testiryhmä määritteli myös todella huonojen shottien nauttimisen kolme mentaalista päävaihetta.

1. Vilpitön usko siitä, että juoma menee mukisematta alas ja myös pysyy siellä. “Kyllä mä selviän tästä.”

2. Kylmäävä pelko siitä, että juoma ei mene alas, tai tulee ainakin ylös ja rinnuksille. “Mä en muuten selviä tästä!”

3. Hätäännys ja musertavan epätoivoinen tietoisuus siitä, että juoma meni alas, mutta on tulossa samaa vauhtia ylös. “Missä se vessa on!”

Kaikenkaikkiaan testi oli siis varsin tuloksekas, ja aiheen tiimoilta onkin suunniteltu kokonaista kokeilujen sarjaa. Tuloksia julkistetaan kokeiden edetessä.

BBC News tietää:

“Word spread among the populace that UK troops had introduced strange man-eating, bear-like beasts into the area to sow panic.

Sattar Jabbar, a 50-year-old farmer from Abu Sakhar, north of Basra, claimed he saw one of the badgers eat a cow.

UK military spokesman Major Mike Shearer said: “We can categorically state that we have not released man-eating badgers into the area.”

Lue koko juttu

Tänään sai kuulemma Hervannasta halpaa kebaashia. Ei tullut lähdettyä, mutta vieraileva toimittaja kävi jonossa.

Kuvaviestiä tihrustettuani kävi ilmeisen selväksi, että jonossa oli runsaasti väkeä hakemassa puudeleista ja oravista jalostettua viipalelihaa. AA onnittelee.

AA:n moottorikerho matkustaa jälleen. Tällä kertaa luottokortin numeroa vastaan luovutettiin vm 2007 Seat Leon 1.6.
Ensimmäistä kertaa Soppablogin historian aikana autotestiin saatiin muu kuin tila-auto, joten odotukset ovat korkealla.

Ulkopuolisen tarkastelun perusteella täytyy todeta, että auto näyttää erittäin hyvältä. Kokoa löytyy vanhaa korimallia enemmän, keulaa on venytetty ja takaovien kahvat oli Alfoista pöllityllä tavalla upotettu koriin. Takaluukun avaamiseen käytettiin “keinuvaa” Seatin logoa, joka alkuhämmennyksen jälkeen oli melko fiksu ratkaisu.

Auton sisällä on mukavat tilat ainakin etumatkustajille. Ensimmäisenä silmiin pisti hyvin loivassa kulmassa olevan tuulilasin takia valtavaksi paisunut tila kojelaudan päällä. Pygmi tai hobitti mahtuisi hyvin nukkumaan siinä ja mahdollinen yöseurakin saattaisi mahtua mukaan. Mukitelineet on sijoitettu hivenen hankalasti etuistuinten väliin ja kuski joutui hapuilemaan pulloa enemmän kuin olisi suotavaa. Mittaristo oli sekoitus oldskoolia ja uusia digitaalinäyttöjä, joista etenkin matkamittarin palamaan jäävä taustavalo kummastutti. Valo paloi n. 5min auton sammuttamisen jälkeen eikä sitä voinut manuaalisesti kytkeä pois päältä. Radion säätimiä piti hakea hieman normaalia enemmän ja muutaman napin toiminta jäi hyvin epäselväksi. Äänenvoimakkuuden säätö ei tapahtunut sieltä mistä allekirjoittanut olisi olettanut, aiheuttaen vaaratilanteita pitkin matkaa jonkun ranskalaisen äänen alkaessa kailottaa baskeri- ja punaviinitarjouksia kesken matkaa ja ääntä oli pakko säätää lennosta. Penkin säädöt olivat ripoteltu ympäri istuinta, joten oikean ajoasennon löytymiseen meni hieman totuttua kauemmin.

Radalle päästiin mukavissa olosuhteissa: aurinko paistoi ja moottoritie oli kuuma. Edessä ei ollut pahempia ruuhkia ja auton suorituskykyä pääsi testaamaan nopeusvalvontaa huomioimatta erittäin hyvin. 1.6 litran bensakone osoittautui melko terhakaksi silloin, kun oli sen aika. Suorituksesta kuitenkin paistoi läpi, että vääntöä olisi tarvittu hivenen enemmän tämän kokoisen auton liikuttamiseen. Auton ilmastointi osoittautui erinomaiseksi ja kabiini viileni jo muutaman minuutin jälkeen tropiikista igluksi. Tämä miellytti testaajaa oikein paljon.

Kaiken kaikkiaan Leon osoittutui hyvin luotettavaksi kumppaniksi Keski-Euroopan teille ja sillä ajaminen oli blogin edellisten testien ajokkeihin verrattuna taivaallista ajaa.

Seat Leon 1.6 102hv

Huippunopeus (km/h): 184
Kiihtyvyys 0-100 km/h (s): 11,7
Keskikulutus (l/100km): 7,6
Yhdistetyt CO2-päästöt (g/km): 183

Kiitämme:
- Terhakka ulkonäkö
- Tehokas ilmastointi
- Tarvittaessa ripeä kiihtyvyys

Moitimme:
- Auton kokoon nähden pieni tavaratila
- Turhan tilan määrä kojelaudan päällä

Tuomio:
Tähän mennessä Soppablogin paras koeajo, joskaan en vaihtaisi Corollaani tähän. Kannattaa toki testata, mutta suosittelisin 2.0 240hv Cupraa, joka olisi ehkä saanut paremman luokituksen myös tässä testissä…

Maailman heikoimmaksi kokiksi tunnustautuva testaaja otti ja lähti mökille grillaamaan. Mukaan tarttui myös Wihelmin uutuus, grilliin sopiva kypsä kinkkupihvi.

Pakkauksen ulkonäkö ja kannessa kuvattu tarjoiluehdotus vaikuttivat lupaavilta. Raikkaan salaatin viereen kauniisti asetellut pihvit huokuivat nälän poistavan gallialaisen villisikaillallisen henkeä. Kun kisakokki oli saanut grillin kuumaksi ja aukaisi laatikon, oli vastassa lähinnä vastenmielinen näky: Neljä toinen toistaa etovampaa kinkkuinstallaatiota, jotka olisivat todenneet “Please, kill me…” mikäli olisivat osanneet puhua. Kokkia jännitti tässä vaiheessa niin paljon, että kuva grillaamattomasta tuotteesta jäi ottamatta. Kuvausta tärkeämpää oli heittää lihajalosteet äärimmäisen nopeasti grilliin hakemaan lisää väriä kalpean pinkille pinnalle.

Pihvilaatikko ohjeistaa grillaamaan pihvejä 1-2min kummaltakin puolelta. Tämä osoittautui kuumalla grillilläkin kovin optimistiseksi ajatteluksi, sillä testaajan mielestä vasta viiden minuutin intensiivinen liekitys muutti pihvejä edes hieman sidettävämpään olomuotoon. Kuva kertoo kuitenkin enemmän kuin tuhat ja yksi sanaa Soppablogissa, joten lopputuotteen voitte nähdä alla.

Entäpä sitten se itse maku? Ensimmäisen puraisun jälkeen syntyi hämmentävä – joskin niin monelta muulta retkeltä tuttu – ylöspäin pyrkivä tuntemus vatsalaukusta. Tiukan harjoittelun tuloksena refleksin sai kuitenkin hallintaan ja testi pystyi jatkumaan. Tuote ei siis tämän perusteella ole tarkoitettu nautittavaksi ainakaan sellaisenaan, joten maun parantamiseksi (tai peittämiseksi) otettiin apuun ketsuppia. Tämä ei juurikaan tuonut parannusta asiaan ja 3,5 pihviä siirtyivät odottamaan maatumista kesämökin kompostiin, jonka kautta ne päätyvät takaisin luonnon kiertokulkuun ja olemaan ensimmäistä kertaa hyödyksi koko elämänsä aikana.

Kiitämme:
- Ihan kiva pakkaus

Moitimme:
- Ulkonäkö
- Maku
- Ohjeiden tarkkuus

Tuomio:
Nauttikaa omalla vastuulla tai tarjotkaa epätoivotuille mökkivieraille

Jägermeister, kotoisammin jekku, tuo yrittipohjainen ystävämme on usein ollut monien menestyksekkäiden tapahtumien kulmakivenä, ja sen nauttimiseen onkin aikojen saatossa muotoutunut useita varsin verrattomia kombinaatioita. Tässä artikkelissa arvostettu kolmihenkinen tutkimusraatimme kokoontui markiisin ja pikkudemarin tadzalle tutustumaan metsästäjämestarin luonteeseen ja sen nauttimisen saloihin. Jekkua nautittiin eri muodoissaan ja nämä illan piristäjät pisteyttettiin asteikolle 1-5.

1. Energinen demarijekku.
Testisessio aloitettiin demarinpunaisen Edin ja jekun kauniilla liitolla. Sekoitussuhde oli noin 1/4 Edin hyväksi. Maku oli marjaisan yrttinen, testiryhmä luonnehti makua myös yllättävän hyväksi. Suosittelemme, 4 pistettä.

2. Dr. Jekku ja Mr. Pepper
Vaivan kuin vaivan parantaa Tohtori Jekku, johon sekoitetaan sopivassa suhteessa vanhaa ystäväämme Jägermeisteria sekä Dr. Pippuria. Jämäkän pippurinen maku antaa pisteitä 3.

3. Jekku Original
Perinteisimmillään sekä monen mielestä parhaimmillaan jekku nautitaan sellaisenaan shottilasista niin sanotusti yhdellä huikauksella. Juoma annostellaan oikeaoppisesti pakastinkylmänä suoraan lasiin vapaalla ranteella, yleensä piripintaan. Juoman voi nauttia myös “pitkänä”, jolloin lasiin lisätään yksi jääpala. Tällöin juomaa voidaan kutsua kuvaavammin Jekku on the Rocks. Rehellinen lämmön tunne kurkussa ansaitsee täydet 5 pistettä – aito on aina aito.

4. Yrttikarpaloyllätys
2 cl Jägermeister, 2 cl 18 % Karpalet karpalolikööriä ja loput Spriteä. (Ammattilaisethan jo tässä vaiheessa ymmärtävät, että lasin koko ei tällöin saa olla kovin suuri, jottei Spriten määrä kasva suhteettoman suureksi. Toki aina myös jekun ja liköörin määrä on aina lisättävissä.) Ennakko-odotuksia halveksuen juoma maistui erittäin hyvältä. 4 1/2 pistettä.

4 1/2. Väli-info
Sytytämme tiedon valon tietämättömille ja kerromme muutaman valaisevan faktan illan tähdestä Jägeristä: “Jägermeister on saksalainen katkero, jonka alkoholipitoisuus on 35 %. Juomaa valmistava yhtiö perustettiin vuonna 1878, mutta nykymuodossaan Jägermeister-juoma tuotiin markkinoille vasta vuonna 1935. Nimi Jägermeister tarkoittaa Metsästyksen mestaria – puolestaan juoman logo, jossa on hirvi risti sarvien välissä viittaa Pyhään Hubertiin, metsästäjien pyhimykseen. Juoma sisältää 56 eri kasvia, mm. sitruunankuorta, katajanmarjoja ja ginseng-juurta. Näitä liotetaan alkoholissa jopa 6 viikkoa, jonka jälkeen seos kypsyy vuoden tammitynnyreissä. Jägermeisteria myydään 2,6 miljoonaa laatikollista vuodessa, ja näin ollen se on maailman toiseksi myydyin katkero.”

5. Yrttiyrmy
Yrttiyrmy tehokkaaseen nousuun. Tämä iltamme mahdollisesti tujuin tämäys sisältää 2 cl hyvin jäähdytettyä Jägeriä ja 2 cl 80-volttista Strohi,a ja se nautitaan shottina pienen irvistyksen kera. Alussa shotti on jekkunen, mutta jälkimaku strohinen. Testiryhmä suosittelee nautittavaksi raskaan aterian päätteeksi. Varsin toimiva, mutta ei raadin suosikki – 2 1/2 pistettä.

6. Tehojekku
Klassisen tehoisa jekku eli Jekku Teholla! Varma vaihtoehto perinteistä jekkuelämystä metsästävälle. Jäger ja energiajuoma toimivat kuin Zyklon B uskonnolliseen vähemmistöön (tai voi se olla enemmistökin). Raati tykkää – 4 pistettä.

7. Jekkuwursti
Makkarainen jekku nautitaan(riippuu toki nautinnon määritelmästä) snapsilasiksi koverretusta lenkkimakkarasta yhdellä huikauksella. Snapsiastia sisältää siis pelkkää lämmintä jekkua. Tunnelmaa täydentämään puraistaan reilu suullinen snapsiastiana toimineesta makkarasta. Maku on varsin eksoottisen makkarainen, suositellaan todellisille masokisteille tai erikoisuuden tavoittelijoille. Arvosanaksi tämä naspu(shnapsu) kerää huikeat 1 +.

8. Omenainen olo – posket punoittaa ja siemenet on sisässä
Tämän juoman vahvoina tukijalkoina seisovat toveri jäger ja omenamehu. Jos jostain syystä haluaa piilottaa Jägerin varsin hyvän maun, omenamehu on siihen oiva keino. Juoma paitsi tuoksuu, myös maistuu yllättävänkin leppoisasti omenalta! Jägeristä muistuttaa vain juoman tumma väri sekä hienoinen makuvivahde. Pisteitä 3 +.

9. Ruskea vichy
Juoma sisältää jekkua, sitruunamehua sekä vissyä. Yhdeksännen juoman kohdalla tuomaristo jäävää itsensä pitkien osalta, sillä tämä maistuu oikeasti pelkältä vichyltä. Tästä lähtien keskitymme pelkästään shotteihin, tämä on lupaus. Suosittelemme Hartwallille uutta makua “Herbal Novelle” – kauniin ruskea janojuoma! Pisteitä 3.

10. TÄYSKAATO
Tämä partybooper (eli kotoisammin juhlakakka) sisältää 1 cl Jägeriä, 1 cl Strohia (80%), 1 cl Unicumia, 1 cl Becherovkaa. Herkku, joka saa niin naisen kuin miehenkin haaveillessaan veden laimentavasta vaikutuksesta. Juoman tuoksu tuo mieleen yrttisen oksahduksen, ja maistettuasi tätä juomaa tiedät tuoksun vinkanneen oikeaan suuntaan. Ainoa oikea tapa nauttia tätä yrttiviinojen kimaraa on ottaa koko lasi kerralla, ja mahdollisimman nopeasti, kulkematta lähtöruudun kautta (behellä nimittäin on paha tapa puskea takaisin ja stroh antaa kummasti lisäpotkua näille epäilyttäville pyrkimyksille). Toisaalta, jos juomisesta haluaa todellisia herbaalikicksejä, on Täyskaato oikea valinta. Ei tyylillä, muttei tunteellakaan. Tosin testiryhmän tulee todeta juoman puolustukseksi, että jos tällä ei saa ruokaa sulamaan niin viikon ummetus on tosiasia. Pisteitä rapsahtaa 1 1/2.

Aforismeja illan varrelta:
“Jos ei jekku, viina ja sauna auta, se on kuolemaksi.” (Sane, 20.17)
“Ei siihen tullu kun desi (jekkua), mutta menköön nyt Nellille, niin se saa ensi kerralla enemmän.” (Pikkudemari, 22.41)
“Mitä jekku ei tapa niin sen ei kuulukaan kuolla” (J. Demari, 22.42)
“Tää ei ollut kovin hyvä” (Nelli jekkuwurstista, 23.59)
“Ei tässä maistu jekku yhtään” (Markiisi omenajekusta 00.15, Anu vichyjekusta 00.53)
“Tää näyttää hyvin tujulta kuselta tai hyvin laimealta kahvilta.” (Nelli ruskeasta vichystä 00.59)
“Kakka kirjoitetaan niinkuin Pertti Oo Oo.” (Pikkudem. 01.03)
“Tossahan ne roikahtelee” (markiisi erään naispuolisen henkilön rintavarustuksesta)
“Jos söis sipsit ilman dippiä niin laihtuis”
“Sinappi sisältää ne pahat kalorit”
“Tosinaisille vaan makkaraa ilman lisukkeita” (kommentteja testiryhmän naarasjäseniltä liittyen ikuisuuspuheenaiheeseen, laihduttamiseen)

Testin päätökseksi (jekkua oli sittenkin vielä jäljellä) seostettiin BONUS

10.5 Bonus jekku, eli Bekku
Tämä yllättävä juoma sisältää Jägeriä, tehoa ja dr. pepperiä hämmentävässä suhteessa. Kaiken tämän jälkeen Martti Servon soidesssa tämä perusvarma drinksu saa arvosanakseen “erittäin mainio” neljällä (4) jämäkällä pisteellä.

Testin jälkeen, 1.5 litraa Jägeriä myöhemmin, voimme yksimielisesti todeta Jägermeisterin olevan, hieno, luonteikas juoma joka soveltuu suomalaiseen arkeen ja juhlaan. Se sopii paitsi metsästäjille, myös sohvien ritareille. Olomuotoja tällä hienolla nautintoaineella on yhtä monta kuin löytyy lanuja kaapista, eikä mikäään niistä ole väärin, vaikkakin toiset tuntuvat toimivan paremmin kuin toiset.

Testiryhmä siirtyy kirkkaisiin!

Eilen kävimme ostamassa eräälle ystävällemme syntymäpäivälahjan. Lahjaan päätettiin sisällyttää kaverille sitten myös pullollinen olutta. Olutosastolla valinta härskeimmästä oluesta ei kumminkaan ollut aivan yksiselitteinen… Mikä olut olisi tarpeeks mitään sanomaton ja tyylittömin mahdollinen valinta?!?

Vaihtoehtoina pohdittiin mm. erilaisia makuoluita, tervaan viittavia tummia oluita, alkoholittomia oluita jne. Lopulta valinnassa kumminkin päädyttiin klassiseen oluiden loukkaukseen: Lapin Kullan I -olueeseen.

Maailmassa on olemassa turhuuden yritystä, turhuutta ja sitten on mestari.

PS. Kuvassa ei ole itse loukkaus.

PPS. Mikäli mietitte mitä lahjan muuna sisältönä oli, niin sieltä löytyi:

- 20kg perunoita
- 3kg lanttua
- 3kg punajuuria
- 1kg lauantaimakkaraa
- 1kpl Mennen “Power of Nature: Lightning” after shave
- 1kpl väsyneelle iholle kasvonaamio
- 1kpl rauta 6 -golfmaila
- 1kpl joulukortteja, jonka sisällä on yksi herne.

Kulunut lauantai näytteli vahvan esinäytöksen uudessa sotatarinassa nimeltään “Mies vastaan booli“. Tästä eteenpäin pyrin “säännöllisesti” raportoimaan taisteluistani boolin kanssa tänne blogiin. Tällä kertaa lopputulos oli ehkä lievästi boolin puoleen kääntyvä, joskin yritys oli miehen puolelta äärimmäisen kova aivan loppuun asti.

Tällä kertaa booli ilmestyi taistelukentälle joukkueen kauden päätössaunaillassa. Booli oli väriltään tumman punainen ja maku oli varsin puhutteleva sekä tämäkkä. Aluksi booli tyytyi vain tarkkailemaan tilannetta, mutta pian tilanne eskaloitui täysimittaiseksi yhteenotoksi, jossa miehestä otettiin mittaa oikein tosi tarkoituksella. Taistelukenttä vaihtui välillä saunasta parvekkeeksi ja pukuhuoneesta keittiöksi jatkuen silti yhtä armottaman kovana jokaisella paikalla.

Loppujen lopuksi taistelun lopputuloksena oli herääminen yllättävän kohtuullisessa olotilassa kaverin punkasta. Ilmeisesti sinne pääsy oli tosin ollut hieman kovemman väännön takana, koska booli oli tehnyt viimeisen vyörytyksensä melko brutaalilla voimalla.

Viimeinen hyökkäys oli nimittäin pakottanut miehen keräämään voimiaan vessan lattialta. Paikka oli ollut ilmeisen sopiva pienelle voimien lataamiselle, koska siellä aikaa kului n. tunnin verran (vaaka toimitti tyynyn virkaa varsin onnistuneesti). Boolin hyökkäys oli kumminkin tehokas ja sen seurauksena sankarimme kävely oli tilapäisesti saatu lamautettua. Tästä johtuen liikkumis mahdollisuutena oli enää ryömiminen. Normaali ryömiminen ei tuntunut tilanteessa kumminkaan soveliaalta, joten kyseistä tekniikka päätettiin hieman soveltaa. Rytmikkäillä “työnnä”-käskyillä itseään komentaen urhoollinen sotasankarimme päätti liikuttaa itseään takaperin ryömimällä! Taktiikka oli uskomattoman luova ja sen seurauksena booli pystyi jo aavistamaan, että sotaa ei tultaisi voittamaan tänä iltana.

Lopputuloksena oli siis boolin voitto, sillä mies saatiin melkein jo selätettyä taistelukentälle. Voitto ei kumminkaan ollut aivan yksiselitteinen, sillä mies kumminkin sai itsensä kammettua sänkyyn nukkumaan. No yksi taistelu on nyt hävittynä, mutta sota on vielä pahasti kesken!

PS. Oman pääni paino on henkilövaa´an mukaan n. 4,5kg.

Oli synkkä ja myrskyinen lauantai-ilta.

Alan ammattilaiset olivat juuri siirtyneet Helsingissä tapahtuneen kodinlämmitystapahtuman jälkeen mestari Jokisen asunnolle nauttimaan virkistäviä juomia, joita panimoiden herttuat olivat vaivalla valmistaneet heidän juotavakseen. Kuninkaallinen ajoneuvon kuljettaja, ns. “designated driver”, herr Paroni, sai palanpainikkeeksi pitkän ja rasittavan ajomatkan jälkeen juodakseen ns. Buda-Specialin (4cl 80% Stroh, 4cl Becherowka, 4cl Unicum).

Kyseisen coctailin onnistunut tuhoaminen nostatti tunnelman kattoon, mutta kanssajuhlijoiden hyvässä hengessä toteutettu kannustus päättyi ulko-oven massiiviseen kolkuttamiseen ääärimmäisellä väkivallalla. Pelästyneet juhlijat tarttuivat pulloon ja joivat lisää.

Koska tilanne oli äärimmäisen ankara, päättivät alan ammattilaiset keventätää tunnelmaa Irwin Goodmanin sekä Matin ja Tepon levyttämillä musiikkikappaleilla. Pakkaan sekotettiin myös kulttiorkesteri Eläkeläiset, joiden esityksen jälkeen juhlat saavuttivat äärimmäisen kliimaksin sinihaalaristen (luultavasti talonmiesten) saapuessa taskulamppuineen paikalle.

Haalarimiesten laittoman kotietsinnän, jonka yhteydessä talkkarit eivät löytäneet laittomia aineita, aseita tai maksullisia naisia, totesimme naapuriasuntojen vuokralaisten olevan Eero Heinäluoman suurimpia kätyreitä ja tempaus leimattiin vaalipropagandaksi, jolla ei ollut käytännön merkitystä jo äänestäneeseen kansanryhmään.

Jatkamme raportointia kun voimme.

Paroni kuittaa.

AA:n moottorikerho kävi jälleen testaamassa mitä Keski-Euroopan teillä ja autovuokraamoilla on tarjota vaativalle bisnesmatkaajalle. Autovuokraamo Avis oli jälleen hyvin ystävällinen tarjotessaan luottokortin numeroa vastaan vankkureista villeimmän, 1.9 dCi Renault Scenicin. Ohimennen täytyy todeta, että auto oli kaikin puolin hyvin verrattavissa varauspaperissa komeilevaan Volkswagen Golfiin.

Alkuvaikutelma oli yllättävän positiivinen. Auto lupasi ajajalleen enemmän kuin Meriva jo ennen sisään astumista. Kokoluokka oli selvästi suurempi ja tällä kertaa myös sisään mahtui oikein mukavasti. Tottumattomalle silmälle keskikonsoliin upotettu digitaalimittaristo tarjosi aluksi haastetta, kun tuttua ja turvallista viisarimittaristoa ei ollut jatkuvasti näköpiirissä ohjauspyörän takana. Sähkötoimiset peilit sai käännettyä napin painalluksessa kasaan, jolloin pysäköinti esim. lasten liikennepuiston tiukkoihin ruutuihin helpottuu.

Liikkeellelähtö tarjosi ensimmäisen yllätyksen, vaihdelaatikko kun käyttäytyi lähes identtisesti elämäänsä kyllästyneen muulin vauhdilla ja tarkkuudella. Liikkeelle ei tuntunut pääsevän sitten millään ja kun punaviinipäissä rakennettu miehistönkuljetusvaunu (Small People Carrier vuokrasopimuksessa) saatiin vihdoin liikkumaan haluttuun suuntaan ei seuraavaa vaihdetta uskaltanut laittaa silmään. Vaikka laatikon oikkuihin ei kolmen päivän koeajolla ehtinyt tottua kuin vasta viimeisillä kilometreillä, loihti 1.9 litrainen diesel-mylly uskomattoman terhakkaan kiihtyvyyden kolmosvaihteella. Taakse jäivät pikku Pösöt ja Sitikat, kun ranskalaisen autoteollisuuden lahja Formula 1:lle ampaisi täyteen vauhtiin peltoaukeiden keskellä.

Kuten jo artikkelin alussa tuli todettua, auton tilat olivat hyvin toimivat. Nyt takapenkille ei olisi edes hävettänyt istuttaa vähän pidempääkin kaveria ja kuljettajan ajoasento oli oikein miellyttävä. Sisustukseen oli käytetty Merivan tapaan muovia, mutta tällä kertaa mukana oli ollut edes jotain yritystä. Mukitelineiden sijoittelu oli melko heikko.

Suurimman ihmeen auto tarjosi taloudellisuutensa muodossa. Reilun 150km ajon jälkeen tankista oli haihtunut ainoastaan n. 8 litraa löpöä, jonka jättämän tyhjiön täyttäminen ei maksanut juuri mitään. Kuin rahaa olisi laittanu pankkiin kun lorotteli fossiiliperäistä nektaria tankin syövereihin.

Renault Scenic 1.9 dCi

Huippunopeus
192 km/h

Kiihtyvyys
0-100km/h 9,6 sek

Yhdistetty kulutus
6 l / 100km

Hiilidioksiidipäästöt (CO2)
159 g/km

Ulkomittoja ei saatavilla.

Kiitämme:
- Vaihdelaatikko ei pudonnut kesken matkan
- Taloudellisuus
- Hyvät sisätilat
- Hyvä vääntö

Moitimme:
- Vaihdelaatikko
- Ei sovi pienille ja kapeille ranskalaisille kaduille
- Sanoinko jo vaihdelaatikko?

Kokonaisarvosana:
“En mää ny kyllä tätäkään ostaisi”