Keittokirja

Eräänä iltana hämärän laskeutuessa Rotterdamin sumuisille kujille allekirjoittanut sekä muutama muu kaupunkiin eksynyt suomalainen punoi uusia juonia kansainvälisen juomakulttuurin verkkoon. Kuukausia kestänyt mauttoman hollantilaisen lagerin kittaaminen ja sen aiheuttama tympiintyminen oli eskaloitunut pisteeseen jossa oli pakko ottaa kovemmat keinot käyttöön. Päätettiinkin näyttää hollantilaislle ja muille vaihto-opiskelijoille kunnon ryytämisen mallia ja järjestää perisuomalaiset fisubileet.

Innostuneena iskuryhmä alkoi suunnitella tahoillaan ja päissään tulevaa kulttuuritapahtumaa. Allekirjoittanut löysi yllättäen itsestään taiteellisia lahjoja ja väsäsi raflaavan mainosjulisteen muiden laskiessa hiki päässä excelin avulla tapahtuman kustannuksia. Jotta homma ei menisi kovin pahasti persneton puolelle päätettiin pirskeille asettaa neljän euron pääsymaksu, joka pitäisi sisällään fasiliteetit (allekirjoittaneen residenssi) sekä tarjoilut. Paikallisesta viinakaupasta tarttui mukaan yksitoista nollaseiskan lekaa paikan halvinta vodkaa, Gorlovkaa. Pullon design aiheutti hieman huolestuneita kommentteja, sillä etiketissä luki ainoastaan “Vodka Gorlovka 40%”. Valmistusprosessin yhteydessä aine todettiin järkyttävän pahan makuiseksi ja hajuiseksi, mutta onneksi kalamiehen ystävät peittivät lasinpesunestemäisen tuoksun hellään syleilyynsä.

Itse bileiden alkaessa allekirjoittanut hetkeksi hämääntyi kun porukkaa lappoi sisään huomattavasti enemmän kuin oli alunperin ilmoittautunut. Mielessä kävi jopa hirveä ajatus juomien riittämättömyydestä, mutta onneks lähes jokaisella oli talon tarjoamien lisäksi hillitön määrä omia nautintoaineita. Fisutarjoilu oli monelle se legendaarinen ensimmäinen kerta ja juoman raikas ja tuima maku herätti suurimmaksi osaksi ihailua. Ilta sujui melkoisen vauhdikkaasti porukan päihtyessä kiihtyvällä vauhdilla fisun ja muiden juomien yhteisvaikutuksesta. Puolen yön tietämillä oli tarkoitus lähteä keskustaan diskoteekin puolelle tamppaamaan, mutta kuinkas kävikään. Allekirjoittaneen huoneen ovi meni vahingossa kiinni ja avainkortti ynnä lähes kaikkien osallistujien takit köllöttelivät oven väärällä puolella. Vakavan harkinnan jälkeen allekirjoittanut vetäisi tiukan oikean suoran oven yläpuolella olevaan pienehköön ikkunaan ja kiipesi akrobaattimaisen ketterästi oven yli.

Jonkin hyvin hämärän ajatuskulun jälkeen porukka päätyi konsensukseen siitä että kaupungille ei lähdetä, vaan ryyppäämistä jatketaan pelipaikoilla. Tässä vaiheessa jopo lähti viimeistään lapasesta, minkä myös naapurin aboriginaalit huomasivat ja soittivat ystävllisesti poliisit paikalle sen sijaan että olisivat itse tulleet keskustelemaan melutasosta (kuten olivat poliisille kertoneet). Eli suurinpiirtein kahden aikaan residenssiin marssi sisälle neljä tuimailmeistä konstaapelia ja katsoo ympärilleen. Porukka on aivan uskomattomissa lärveissä. Fisua, tyhjiä ja täysiä kaljapulloja on joka paikassa. Porukka huutaa ja polttaa Monsieur Noyeren huoneessa ruohoa ja hasista. Ja taustalla soi Daruden Feel the beat. Vanhin konstaapeleista kysyy paikan omistajaa. Allekirjoittanut painaa paikalle ja heittää yhden kuolemattomimmista repliikeistään: “I’m the owner. Is there a problem officers?” Lievästi kuumottuneet esivallan edustajat tekevät selväksi, että tässä on nyt todellakin pienoinen ongelma. Allekirjoittanut skarppaa itsensä ja aloittaa neuvottelut. Tulos: bileiden ja metelin on loputtava, mutta sakkoja ei tule (ainakaan vielä ole tullut). Lopuksi kätellään ja polliisit poistuvat hyvässä hengessä.

Neuvottelujen loputtua porukka siirtyy heinäsirkkalauman tavoin jatkamaan bileitä seuraavaan rappuun. Oikein kenellään ei ole vierailusta kovin paljoa muistikuvia, mutta jossain vaiheessa jenkkiläisen Mattin läppärin päälle onnistutaan kaatamaan pullollinen kaljaa. Läppärin lievästi vittuuntuneen omistajan herkkää hetkeä kunnioittaen jengi lopulta hajaantuu.

Aamulla bileresindenssin keittiö, myöhemmin ristitty ground zeroksi, on lohduton näky. Koko lattia on fisun peitossa, tyhjiä shottilaseja, pulloja, suolapähkinöitä ja kaikkea mahdollista scheissea on ympäriinsä. Ground zerosta tuhoalue levittäytyy laajana kaarena rappukäytävään ja toisiin kerroksiin. Paljastuu, että yön aikana joku on tyhjentänyt jääkaapin juustosta. Juustoa on hävinnyt noin 400 grammaa ja leivänmuruista päätellen joku on laittanut hiukan voileipää. Lähempi tarkastelu osoittaa että leivät on ilmeisesti voideltu Monsieur Noyeren paistinrasvalla eli laardilla. Nam. Osa juustosta löytyy nopean etsinnän jälkeen käytävästä, jonka kokolattiamattoon on sulanut kiinni epämääräinen klimppi keltaista muonankuvausmassaa, oletettavasti juustoa. Lisäksi joku on onnistuneesti heittänyt kiiwin keittiön seinään. Osumajälkiä tarkastellessa allekirjoittanut saa äkillisen flasbackin Samista joka syö yöllä kiiwejä kuorineen.

Bileiden debriefingin yhteydessä käy ilmi että ainakin kuusi henkeä on puhunut norjaa posliinipuhelimeen yön aikana ja aamulla. Eräs ranskalainen tosin suoritti nopean tietoiskun Lofoottien turskasaaliista ikkunasta käsin herättyään kurkunpäätä hyväilevään viskin hajuun. Kaveri oli mennyt nukkumaan avonaisen ja täyden viskipullon kanssa. Porukkaa on ollut paikalla vähintään neljäkymmentä, joista valtaosa ei ikinä ole ollut niin tuubassa. Vaatimuksia uusista bileistä tulee välittömästi viitisentoista. Will do, mutta seuraavaksi tehdään enemmän fisua.

Tämä artikkeli on julkaistu tiistaina 22. huhtikuuta 2008 kello 1.11 ja sen aiheena on Demarointi, Legendat, Lifestyle, Tapahtumat. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.