Keittokirja

Ankaran edustustehtävissä vietetyn viikon jälkeen Soppaseuran free-lancer -toimittaja (eli vapaa peitsimies) koki tarpeelliseksi palata hetkeksi perusasioiden äärelle. Allekirjoittanut hyppäsikin Intercity-malliseen kulkuvälineeseen Tampereen elämää sykkivällä rautatieasemalla ja suuntasi kohti pohjoista. Viikonloppuexcursion tarkoituksena oli hiljentyä ja etsiä itseään Ylä-Satakunnan sydämestä humuksen tummentamien vesien ja ojitettujen suometsien keskeltä.

Jalkautuminen Parkanon rautatieasemalla sujui rutiininomaisesti ja noin 8 kilometrin siirtymä keskustan tuntumaan palautti nuoruusmuistot mieleen: pussikaljan kirpeä puraisu talvipakkasilla, kaverin saama ruokamyrkytys Autogrillillä, urheilutalon diskot ja mattamustalla spraymaalilla tuunattujen kasariautojen loputon lipuminen keskustan kahta katua pitkin.

Illan pimetessä ja vanhojen muistojen innoittamana toimittajan sielun valtasikin outo kaipaus kotikaupungin yöhön. Kun vielä toimituskunta vahvistui yhdellä samoissa mietteissä olevalla taistelijalla sekä 2,5 litran V6-koneella varustetulla Alfa-Romeo 159:llä, oli toimiva kisakombo valmis. Italian orin korskahdusten säestämänä tiedustelupartio lipui Parkanon yöelämään ensimmäisenä etappinaan legendaarinen huoltoasema & gourmet-ravintola Parkanon Esso.

Essolta taistelijaparin toinen jäsen kaappasi mukaansa perinteiset kaksi päkillistä mallasjuomia, allekirjoittaneen tyytyessä litkimään chauffeurin ominaisuudessa sitruunanmakuista energiajuomaa.

Seuraava määränpää oli Pahkalan unelias rivitalolähiö, jossa urhea ryhmämme osallistui erään naishenkilön parturi-kampaajatutkinnon lopputyön kirjoittamiseen. Lähes pro-gradu -tasoiseen tieteelliseen tekstin tuottamiseen perehtynyt toimitusryhmämme suolsikin useita liuskoja mitä huimaavinta verbaaliakrobatiaa timantinkovilla tieteellisillä faktoilla ryyditettynä. Lopputyön kirjoittamista hieman haittasi kuuluisa lauantai-illan huuma, jota entisestään pönkitti stereoista paukkunut DJ Alligator. Tässä vaiheessa 100%:lla laajentunut toimituskunta päättikin suunnata uudelleen tutkimaan kirkonkylän yöllistä yleiskuvaa.

Ylä-Satakunnan uinuvan jättiläisen lipuessa ohi, herkistyi olutkulttuuriin paneutunut osa toimituskunnasta ehdottamaan pikaista moottorimarssia naapurikunnassa sijiatsevaan laatuyökerho Ikahoviin. Ehdotus ei loppujen lopuksi saanut riittävän laajaa kannatusta, ja tutkimusryhmä tyytyikin sukkuloimaan kotikunnan menomestojen eli Shellin, Hesburgerin ja Yöravintola Paroonin tienoilla.

Viikonloppu oli loppujen lopuksi varsin onnistunut, sillä ainakin allekirjoittanut koki rentoutuvansa ja suorastaan virkistyvänsä tutussa ympäristössä. Kaikki oli niin kuin ennenkin: yö, kylänrinki, subwooferin tanakka jumputus ja teinityttöjen yliblondatut hiukset. Kuten eräs toimituskunnan jäsen oivallisesti tiivisti: “Rekkarit resonoi ja takapenkki ilakoi.”

Tätä lisää – sitten joskus, ehkä.

Tämä artikkeli on julkaistu sunnuntaina 9. syyskuuta 2007 kello 15.22 ja sen aiheena on Lifestyle. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.