Keittokirja

AA:n testiryhmä päätti lähteä testaamaan mitä läntisestä siirtokunnastamme, Ahvenanmaan saaristosta, löytyy. Viimeisin reissuni Ahvenanmaalle tapahtui joskus ollessani n. 12-vuotias. Muistan reissulta Taffelin tehtaan ja punaiset vuokramökit. Aurinko paistoi ja oli muutenkin ihan mukavaa. Vanhemmiten nämä muistot eivät ainakaan tulisi paraneemaan, joka selviää suhteellisen lyhyestä ja ytimekkäästä arvostelusta.

Kulkuvälineenämme matkan aikana toimi uskollinen Toyota Corolla ja vesiesteillä turvauduimme lauttoihin.

Paikalliset
Saapuessamme (allekirjoittanut + 1) pääsaarelle, ensimmäinen vastaamme tullut henkilö oli n. 10-vuotias poika polkupyörällä. Idyillinen maalaismaisema ja pikkupoika fillarilla – kuinka leppoisaa ja mukavaa. Lapsuusmuistoni heräsivät henkiin, kunnes pikkunatiainen näytti meille keskisormea. Testiryhmä jatkoi matkaansa shokin vallassa, vain huomatakseen paikallisten ravitsemusliikkeiden uskomattoman tylyn meiningin.

Palveluasenne (tai sen puute)
Muutaman päivän testien jälkeen todettakoon, että Ahvenanmaan palvelutaso on ehdottomasti huonoin johon allekirjoittanut on koskaan törmännyt. Taakse jäävät niin puolalaiset, ranskalaiset kuin bulgarialaisetkin. Nyrkkisääntönä näytti olevan, että mikäli et ole paikallinen tai länsinaapurista, et tule saamaan palvelua. Palvelukielenä oli pääsääntöisesti toinen kotimainen eikä muita kieliä tuntunut osaavan kukaan. Ravintolan tasosta riippumatta tämä oli vallitseva tosiasia.

Huvittavinta oli kuitenkin testiryhmän lounashetki eräässä lounasravintolassa, jossa ei paikalla ollut lisäksemme kuin toinen, ilmeisesti ruotsalaisista eläkeläisistä koostuva kolmen hengen ryhmä, joka oli jo syönyt. Seurue tahtoi vain siirtyä ravintolan terassille nauttimaan ulkoilmasta. Tarjoilijatar ja toinen henkilökuntaan kuuluva mies käyttivät n. 10-15min aikaa aurinkovarjon virittelyyn tälle seurueelle eikä testiryhmää huomioitu lainkaan. Meitä oli hyvin vaikea missata, koska istuimme viereisessä pöydässä ja koitimme aikamme kiinnittää heidän huomiotansa. Kun aurinkovarjo oli vihdoin viritetty ja oletimme saavamme jotain palvelua, miehistö häipyi johonkin takahuoneeseen eikä heitä enää koskaan nähty. Menimme ostamaan kaupasta banaaneja yhteensä n. 20min odottelun jälkeen.

Ainoa paikka, josta palvelua löytyi, oli yllättäen ruotsalaisen naishenkilön omistama hotelli saaren länsirannalla. Jälkikäteen muiden saarella vierailleiden kommentteja kuunnellen palvelu ei ollut pelkästään meistä riippuvainen, vaan palvelu on ollut samanlaista kaikilla. Tämä siis alleviivannee paikallisten olevan palvelualan suurinta rupusakkia, jonka voisi upottaa saaristoon täyttömaaksi.

Hintataso
Silloin, kun jostain sai ruokaa, oli hintataso aika lähellä isäntämaan vastaavaa. Katukahvilassa syödyn aamiaisen hinta oli muikeat 8 eur sisältäen kahvin, leivän ja jugurtin. Testattujen majoituslaitosten hinta vaihteli leirintäalueen mökin 50 eurosta hotellin 90 euroon, mutta tällä tiedolla ette tee mitään, koska saarelle on turha matkustaa.

Tekemistä
Ei oikein löytynyt kuin väkisin hakemalla. Minigolfia ja näkötorneja. Eckerössä hotelli, jossa viikottain Elvis-ilta!! Vetäjänä toimii Ahvenanmaan Elvis, jonka oikeaa nimeä en kyllä muista.

Yhteenveto
Ahvenanmaata ei voi suositella käymiskohteena kenellekään. Hallitus voisi sijoittaa muutaman euron Hornettien varustamiseksi mahdollisimman tehokkaalla rynnäkkövarustuksella, jonka jälkeen maa tulisi puhdistaa siellä pesivästä kapinaliikkeestä ja vuokrata maa esimerkiksi amisheille. Tämä liike nostaisi alueen profiilia huomattavasti. Käynnin perusteella jopa risteily Ruotsiin Ahvenanmaan kautta tuntuu vastenmieliseltä, joten paras tie Ruotsiin on kiertää kylmästi Lapin kautta. AA on puhunut.

Tämä artikkeli on julkaistu tiistaina 28. elokuuta 2007 kello 21.28 ja sen aiheena on Arvostelut, Demarointi, Lifestyle. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.