Suomen amatöörit lähikuvissa, osa 1: Sosiologian opiskelija
16. maaliskuuta 2010, KuismaHei kaikki luonnon ja eläinten ystävät!
Näin kevätauringon lämmittäessä Pohjanmaan lakeuksia (ja varmaan Tamperettakin) on taas mukava pistää nenänsä pihalle ja tarkkailla Pohjolan luonnon karua kauneutta ja sen faunan ihailtavaa monimuotoisuutta. Tämän VBC:n (Vaasa Broadcasting Company) dokumenttisarjan aiheena ovat amatöörit, nuo pihapiiriemme ja lähimetsiemme pikku vipeltäjät, joiden touhuja meistä monet pääsevät tarkkailemaan päivittäin.
Amatööri (Homo idioticus) on ihmisapinoiden heimoon kuuluva eläinlaji. Amatööri on nykyihmisen (Homo sapiens sapiens) jälkeen kädellisistä laajimmalle levinnyt ja runsaslukuisin laji. Nykyihmisen tavoin amatöörillä on kehittyneet aivot, joiden ansiosta se teoriassa pystyy abstraktiin ajatteluun, kieleen ja itsetarkkailuun. Tämä on yhdessä pystyasennon ja esineiden käsittelyyn kykenevien yläraajojen kanssa mahdollistanut amatöörille kyvyn käyttää työkaluja monipuolisemmin kuin esimerkiksi weddelinhylje tai salamanteri.
Ulkoisten piirteiden yhteneväisyyden johdosta paikallaan pysyttelevää ja hiljaa olevaa amatööriä saattaa olla vaikea erottaa nykyihmisestä. Varmimmin amatöörin tunnistaa silloin kun se koettaa tehdä jotain. Nykyihmisestä poiketen amatööri ei nimittäin kykene suoriutumaan jokapäiväisistä askareista ilman sille itselleen tai ympäristölle tapahtuvia ei-toivottuja seurauksia. Näiden seurausten vakavuus on useimmissa tapauksissa kääntäen verrannollinen sen suhteen, kuinka paljon amatööriä on kyseessä olevasta toiminnasta ohjeistettu. On kuitenkin paikallaan huomata että amatööri harvoin perseilee tahallaan, eikä ymmärrä mikä meni pieleen. Tästä syystä amatööriä ei kannata rankaista lyömällä sitä kepillä. Vahingon sattuessa amatööri usein hämmentyy, hätääntyy ja pakenee paikalta, jos siihen on mahdollisuus.
Ensimmäisen jaksomme aiheena on eräs Etelä-Suomessa yleisesti esiintyvä amatöörin alalaji: sosiologian opiskelija. Tyypillinen sosiologian opiskelija on 25-45 -vuotias naaras. Fyysisesti sosiologian opiskelija ei juurikaan poikkea muista amatööreistä lukuunottamatta liikuessa havaittavaa lievää etukumaruutta ja pään erikoista asentoa. Sosiologian opiskelijan pää on usein noin 45 asteen kulmassa kohti oikeaa olkapäätä. Pään asento ei kuitenkaan ole synnynnäinen mutaatio, vaan pitkällisen kirjaston kirjahyllyjen läpikäymisen luoma sopeutuma. Elinympäristönsä suhteen sosiologian opiskelija ei ole nirso, mutta se suosii rakennettua kulttuuriympäristöä, erityisesti yliopistojen kampusalueita. Sosiologian opiskelija voi olla vaikea havaita, sillä se välttelee luontaisessa elinympäristössään kontaktia erityisesti kaupallisten ja teknillisten alojen opiskelijoiden kanssa.
VBC:n toimituskunta löysi tämän vuoden maaliskuussa todisteita sosiologian opiskelijan käynnistä Vaasan yliopiston kirjastossa. Kuvausryhmä havaitsi kirjaston neljännen kerroksen printterin olevan tukossa, mikä viittasi vahvasti amatöörin vierailuun. Tarkempi tarkastelu vahvisti amatööriepäilyjä: printterissä oli kahden A4-kokoisen paperin muodostama tukos, jota sen aiheuttaja ei ollut viitsinyt tai osannut poistaa. Kuvausryhmä onnistui poistamaan toisen papereista, joka oli kokonaisena koneen sisuksissa. Toinen paperi oli juuttunut printterin koneistoon aivan syöttöluukun yläpuolelle, ja siinä oli havaittavissa selviä kynsimisjälkiä. Amatööri oli selvästi huomannut tukoksen, hätääntynyt ja koettanut repiä paperia irti koneesta, onnistuen kuitenkin vain repimään siitä paloja irti, ja lopulta paennut paikalta.
Kun tämä toinen paperi oli poistettu koneesta, alkoi kuvausryhmämme innolla odottaa lisävihjeitä paikalla käyneen amatöörin tarkemmasta lajista. Kyseessä oli selvästi akateeminen amatööri, mutta tarkempi lajinmääritys paljastuisi vasta kun loput printteriin jumiutuneesta dokumentista tulostuisi. Odotus palkittiin ja tulostin sylkäisi sisältään perheen asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa käsittelevän kandidaatintutkielman varsin valmiilta vaikuttavan vedoksen. Kansisivu oli ilmeisesti ollut se tulostimeen juuttunut riivitty paperinriekale. Kuvausryhmä oli haltioissaan. Vihdoinkin oli saatu todisteita sosiologian opiskelijoiden esiintymisestä Pohjanmaan maankohoamisrannikolla!
“Tämä päivä jää suomalaisen amatööritutkimuksen historiaan!” riemuitsi kuvausryhmän johtaja, ylibiologi Sir David Savonborough. “Olemme pitkään tutkineet Pohjanmaan rannikon amatööripopulaatioita, mutta sosiologian opiskelijan löytyminen näin pohjoisesta ja näin Kokoomusvoittosesta kaupungista on erittäin harvinainen ja hieno tapahtuma.”
Sosiologian opiskelijan lisäksi printterin haaskalla oli ilmeisesti käynyt yön pimeinä tunteina myös muiden amatöörilajien edustajia. Edellä mainitun kandidaatintutkielman lisäksi printteristä tunki ulos noin 50 sivua sekalaisia tulosteita, lähinnä New York Timesin artikkeleita. Sanomalehtiartikkelien tulostaminen netistä lukemisen sijaan viittaa selvästi siihen, että yliopiston kirjaston läpi kulkee vilkas amatöörien kulkureitti. Sir Savonborough ilmoitti epäilevänsä amatöörien kulkevan kirjaston läpi leposijoiltaan laiduntamaan yliopiston päärakennuksen ruokalaan.
Tässä kaikki Suomen amatööreistä tällä erää. Muistakaahan tarkkailla luontoa ja ilmoittaa havainnoistanne VBC:n toimitukseen. Toimituksen puhelinnumero on kolme, ja sinne saavat soittaa kaikki ne, jotka toimivat 90-luvulla Suomen valtionvarainministereinä.
Koska Ahvenanmaa osoittautui täydeksi fiaskoksi, en olisi uskonut että loman pelastaja löytyy rapakon takaa Ruotsista. Paikallisen asiantuntijan kanssa kaappasimme kaupasta mukaan jättimäisen kimpaleen lihaa.
AA:n testiryhmä päätti lähteä testaamaan mitä läntisestä siirtokunnastamme, Ahvenanmaan saaristosta, löytyy. Viimeisin reissuni Ahvenanmaalle tapahtui joskus ollessani n. 12-vuotias. Muistan reissulta Taffelin tehtaan ja punaiset vuokramökit. Aurinko paistoi ja oli muutenkin ihan mukavaa. Vanhemmiten nämä muistot eivät ainakaan tulisi paraneemaan, joka selviää suhteellisen lyhyestä ja ytimekkäästä arvostelusta.