Keittokirja

Näin Soppasaunan lähestyessä lienee paikallaan kerrata legendaarisen Kauhamestaritutkinnon säännöt.

Kauhamestaritutkinnossa on tarkoitus juoda parin kanssa yksi korillinen (24 pulloa) keskiolutta. Tutkinnon voi myös suorittaa vahvemmalla oluella, mikäli tutkintoraati antaa asiasta puoltavan lausunnon. Tutkintojuomaksi käy kuitenkin vain ja ainoastaan olut.

Tutkinnon suorittaminen edellyttää että molemmat kokelaat juovat 12 pullollista olutta. Toinen kokelaista voi tarvittaessa tukea pariaan juomalla yhden oluen tämän osuudesta, jolloin toinen siis juo 13 pullollista, toinen 11.

Pullot on tyhjentämisen jälkeen asetettava takaisin koriin.

Aikaa tutkinnon suorittamiseen on tasan kolme tuntia.

Tutkinnon aikana molempien kokelaiden on pidettävä toisella kädellään korista kiinni.

Tutkintopaikan määrittelee tutkintoraati.

Tutkintovarustuksen kokelaat voivat valita itse. Kauhamestarikokelas voi siis halutessaan pukeutua vaikka Paavo Väyryseksi.

Mikäli kokelaat onnistuvat juomaan korin tyhjäksi kolmessa tunnissa rikkomatta yhtäkään edellä mainituista säännöistä, myönnetään heille Kauhamestarin arvonimi, joka oikeuttaa kantamaan nimikoitua Kauhamestarin soppakauhaa.

Kauhamestaritutkinnon tutkintomaksu on 25 euroa, mikä sisältää tutkintojuomat sekä soppakauhat.

Eräänä iltana hämärän laskeutuessa Rotterdamin sumuisille kujille allekirjoittanut sekä muutama muu kaupunkiin eksynyt suomalainen punoi uusia juonia kansainvälisen juomakulttuurin verkkoon. Kuukausia kestänyt mauttoman hollantilaisen lagerin kittaaminen ja sen aiheuttama tympiintyminen oli eskaloitunut pisteeseen jossa oli pakko ottaa kovemmat keinot käyttöön. Päätettiinkin näyttää hollantilaislle ja muille vaihto-opiskelijoille kunnon ryytämisen mallia ja järjestää perisuomalaiset fisubileet.

Innostuneena iskuryhmä alkoi suunnitella tahoillaan ja päissään tulevaa kulttuuritapahtumaa. Allekirjoittanut löysi yllättäen itsestään taiteellisia lahjoja ja väsäsi raflaavan mainosjulisteen muiden laskiessa hiki päässä excelin avulla tapahtuman kustannuksia. Jotta homma ei menisi kovin pahasti persneton puolelle päätettiin pirskeille asettaa neljän euron pääsymaksu, joka pitäisi sisällään fasiliteetit (allekirjoittaneen residenssi) sekä tarjoilut. Paikallisesta viinakaupasta tarttui mukaan yksitoista nollaseiskan lekaa paikan halvinta vodkaa, Gorlovkaa. Pullon design aiheutti hieman huolestuneita kommentteja, sillä etiketissä luki ainoastaan “Vodka Gorlovka 40%”. Valmistusprosessin yhteydessä aine todettiin järkyttävän pahan makuiseksi ja hajuiseksi, mutta onneksi kalamiehen ystävät peittivät lasinpesunestemäisen tuoksun hellään syleilyynsä.

Itse bileiden alkaessa allekirjoittanut hetkeksi hämääntyi kun porukkaa lappoi sisään huomattavasti enemmän kuin oli alunperin ilmoittautunut. Mielessä kävi jopa hirveä ajatus juomien riittämättömyydestä, mutta onneks lähes jokaisella oli talon tarjoamien lisäksi hillitön määrä omia nautintoaineita. Fisutarjoilu oli monelle se legendaarinen ensimmäinen kerta ja juoman raikas ja tuima maku herätti suurimmaksi osaksi ihailua. Ilta sujui melkoisen vauhdikkaasti porukan päihtyessä kiihtyvällä vauhdilla fisun ja muiden juomien yhteisvaikutuksesta. Puolen yön tietämillä oli tarkoitus lähteä keskustaan diskoteekin puolelle tamppaamaan, mutta kuinkas kävikään. Allekirjoittaneen huoneen ovi meni vahingossa kiinni ja avainkortti ynnä lähes kaikkien osallistujien takit köllöttelivät oven väärällä puolella. Vakavan harkinnan jälkeen allekirjoittanut vetäisi tiukan oikean suoran oven yläpuolella olevaan pienehköön ikkunaan ja kiipesi akrobaattimaisen ketterästi oven yli.

Jonkin hyvin hämärän ajatuskulun jälkeen porukka päätyi konsensukseen siitä että kaupungille ei lähdetä, vaan ryyppäämistä jatketaan pelipaikoilla. Tässä vaiheessa jopo lähti viimeistään lapasesta, minkä myös naapurin aboriginaalit huomasivat ja soittivat ystävllisesti poliisit paikalle sen sijaan että olisivat itse tulleet keskustelemaan melutasosta (kuten olivat poliisille kertoneet). Eli suurinpiirtein kahden aikaan residenssiin marssi sisälle neljä tuimailmeistä konstaapelia ja katsoo ympärilleen. Porukka on aivan uskomattomissa lärveissä. Fisua, tyhjiä ja täysiä kaljapulloja on joka paikassa. Porukka huutaa ja polttaa Monsieur Noyeren huoneessa ruohoa ja hasista. Ja taustalla soi Daruden Feel the beat. Vanhin konstaapeleista kysyy paikan omistajaa. Allekirjoittanut painaa paikalle ja heittää yhden kuolemattomimmista repliikeistään: “I’m the owner. Is there a problem officers?” Lievästi kuumottuneet esivallan edustajat tekevät selväksi, että tässä on nyt todellakin pienoinen ongelma. Allekirjoittanut skarppaa itsensä ja aloittaa neuvottelut. Tulos: bileiden ja metelin on loputtava, mutta sakkoja ei tule (ainakaan vielä ole tullut). Lopuksi kätellään ja polliisit poistuvat hyvässä hengessä.

Neuvottelujen loputtua porukka siirtyy heinäsirkkalauman tavoin jatkamaan bileitä seuraavaan rappuun. Oikein kenellään ei ole vierailusta kovin paljoa muistikuvia, mutta jossain vaiheessa jenkkiläisen Mattin läppärin päälle onnistutaan kaatamaan pullollinen kaljaa. Läppärin lievästi vittuuntuneen omistajan herkkää hetkeä kunnioittaen jengi lopulta hajaantuu.

Aamulla bileresindenssin keittiö, myöhemmin ristitty ground zeroksi, on lohduton näky. Koko lattia on fisun peitossa, tyhjiä shottilaseja, pulloja, suolapähkinöitä ja kaikkea mahdollista scheissea on ympäriinsä. Ground zerosta tuhoalue levittäytyy laajana kaarena rappukäytävään ja toisiin kerroksiin. Paljastuu, että yön aikana joku on tyhjentänyt jääkaapin juustosta. Juustoa on hävinnyt noin 400 grammaa ja leivänmuruista päätellen joku on laittanut hiukan voileipää. Lähempi tarkastelu osoittaa että leivät on ilmeisesti voideltu Monsieur Noyeren paistinrasvalla eli laardilla. Nam. Osa juustosta löytyy nopean etsinnän jälkeen käytävästä, jonka kokolattiamattoon on sulanut kiinni epämääräinen klimppi keltaista muonankuvausmassaa, oletettavasti juustoa. Lisäksi joku on onnistuneesti heittänyt kiiwin keittiön seinään. Osumajälkiä tarkastellessa allekirjoittanut saa äkillisen flasbackin Samista joka syö yöllä kiiwejä kuorineen.

Bileiden debriefingin yhteydessä käy ilmi että ainakin kuusi henkeä on puhunut norjaa posliinipuhelimeen yön aikana ja aamulla. Eräs ranskalainen tosin suoritti nopean tietoiskun Lofoottien turskasaaliista ikkunasta käsin herättyään kurkunpäätä hyväilevään viskin hajuun. Kaveri oli mennyt nukkumaan avonaisen ja täyden viskipullon kanssa. Porukkaa on ollut paikalla vähintään neljäkymmentä, joista valtaosa ei ikinä ole ollut niin tuubassa. Vaatimuksia uusista bileistä tulee välittömästi viitisentoista. Will do, mutta seuraavaksi tehdään enemmän fisua.

Jälleen kerran Soppaseuran ansioitunut raati, klassista kreikkalaista veistostaidetta muistuttavine vartaloineen kokoontui Iidesrannan amfiteatteriin nauttimaan (juoma)kulttuuriklassikoista. Tällä kertaa listalla olivat tutun after-ski -tisleen, Mintun, eri olomuodot.

Allekirjoittanut aloitti illan kahdella varsin samanlaisella moikauksella.

1. Ruskea suuvesi.

4cl Minttua
2 tlk kaakaojauhetta
1 cl kokeilumieltä

Tämä minttukaakaon pelkistetty ja kyselemätön versio kirvoitti testaajien huulilta seuraavia huudahduksia:

“Tää on muuten hyvää!”
“Toimii.”
“Liikaa kaakaoo!”

Juoma oli erinomaisen oivallinen illanaloittaja, makea, kaakaoinen, mutta samalla minttuisen lämmitävä.

2. Atsteekkien suuvesi.

4 cl Minttua
1,5 tlk tummaa kaakaojauhetta
Chilijauhetta maun mukaan

Tämä keski-Amerikan lahja mintunystäville tarjosi ruskean suuveden tapaan suloisen makean, mutta samalla ärmäkän hyväilyn. Chilijauhe toi juomaan suoranaista viidakon eksotiikkaa.

“Olis pitäny imeyttää chili Minttuun ensin.” -Kuisma

3. Minttu sekä Ville

2 cl Minttu
2cl Viru valge

Hörpätessä Minttu, nielaistessa vodka. Tässä vaiheessa testiryhmän alfa-uroot hämmästyivät huomatessaan, että testi saattaa jopa humalluttaa testaajat.

“Hiivaleipä peitti.” -Pikkudemari
“Hiivaleipä pettää aina.” -Kuisma
“Nousee päähän!” -Bowt
“Tää on kuin Tatra-vuorten rinteet: jyrkkää nousua.” -Bowt ja Kuisma

4. Lippos-Minttu

4 cl Minttua
Punaista EDiä maun mukaan

Tämä demarinpunaisen EDin ja Mintun yhdistelmä lupasi homokerhon punertavalla sävyllään suorastaan avartavan elämyksen ennakkoluulottomalle nauttijalleen. Maku oli kuitenkin odotetun esanssinen, muistuttaen hieman yskänlääkettä ja sairaalan mehua.

“Tää ei oo kovin hyvää.” -Pikkudemari 22.15
“Finrexin kohtaa penis-illiinin.” -Bowt
“Ei se huonoo oo, mutta ei se kyllä hyvääkään oo.” -Demari-Jokinen
“Tää on se Finrexini, jonka apteekkari haluais tehdä, mutta se ei saa myydä tätä. “V***u mitään Finrexiinii, mä laitan Minttua.”" -Bowt

5. Minttuchino

4 cl Minttua
Kuumaa vettä
1/2 Cappuchino-pussi

Minttuchino oli testausvaiheessa illan toinen mieto juoma, joka toi hyvinkin tiukkaan testaamiseen mukavaa vaihtelua. Testiryhmä kiittelee pehmeää makua, sekä hienostunutta lämpöisyyttä.

“Tää on oikeesti hyvää.” -Nelli

6. Kevyt Jami eli Jam light.

4 cl Minttu
Loput ligh-jaffaa

Hedelmäkarkin värinen Jami kupli miehekkäästi ja kupli myös suussa. Juoma oli yllättävän hedelmäinen, jopa

“Tää muuten peittää mintun maun!” -Pikkudemari 22.57
“Tää on yllättävän hyvää!” -Pikkudemari
“On tää ny ainaki neljän tähden arvonen….tai kahden.” -Demari Jokinen
“Haisee Mynthoni.” -Pikkudemari

7. Well-fare Mint eli Pohjoismainen hyvinvointiminttu

4 cl Minttua
Fenix Piristää oman maun mukaan

Seitsemännessä juomassa kentälle ilmaantui taas uusi peluri (jälleen kerran): Fenix, piristävä” hyvinvointijuoma. Juoman maku oli karpalo ja väri viittasi selvästi mummon mehuun. Vaikkakin mehu on klassikko , ei sen mukanaoloa voisi suoranaisesti pitää etuna. Kaiken kaikkiaan juomaa ei voi pitää suunnattomana onnistumisena baarimikolta. Juoman eduksi voi kumminkin lukea sen kirvoittamat useat mehevät kommentit.

“On se jännä…” -Kuisma, Nepa, “Demari-wannabe-dreamteam”…
“Mintulle haisee, mutta melko jäykälle se silti maistuu. Oliskos koijaus?” -Bowt
“Voidaanko tästä vetää se johtopäätös, että paino ei korreloi hyvinvointia…?” -Kuisma
“Mutta tossa etiketissä on kumminkin verigreippi” -Bowt
“Kenen mummo tekee ton väristä mehua?!?” – Nepa
“Vaikka ajatus katkee, niin puhe jatkuu” – Kuisma

Klo. 23.36 Demari Jokinen käynnistää jälkipolttimen eli heittää jäätävät leijat eteiseen.

8. Mami eli Maito-Minttu

4 cl Minttua
Loput maitoa

Yllättävän pliisu Mintun maito-versio. Herätti testiryhmässä sekavia tunteita. Ryhmän miespuoliset jäsenet eivät lämmenneet juoman liian pehmeälle maulle, naispuoliset jäsenet taas edustivat täysin päinvastaista koulukuntaa.

“Hervanta-mölöö.” -Demari Jokinen
“Oliks tää ny vähän pliisua?” -Bowt
“Tää on niinku sekottais minttua veteen, mut siinä on maidon aromi.” -Miikka (Special guest star)

9. Minttu-driver

4 cl Minttua (tai enemmän)
Appelsiinimehua

Paska idea, mutta tulipahan kaadettua. Molempien juomien huonot puolet yhdistyvät tässä Minttu-variaatioiden kieroutuneessa äpärälapsessa. Testiryhmä ei tykkää.

“On muuten tosi paskaa!” -Kuisma, Bowt ja Pikkudemari.

10. Illan viimeinen

4 cl Minttua
50/50 appelsiinimehua ja pepsiä

Huomattava parannus edelliseen. Muuten scheissea.

“Toi on just se paska kahvi, mitä sä et halua saada huoltsikalta.” -Bowt
“Tulee Minttunen tuoksu.” -Demari Jokinen
“Tää on niinku Cola-grandi -Minttu.” -Pikkudemari 00.13

Testi päättyy. Testiryhmä kiittää ja siirtyy uusiin seikkailuihin.

Free-lancer -toimittajan eli vapaan peitsimiehen syntymäpäivänä suoritettiin niin sanottu kakkosvaihe huonojen juomien nauttimisessa. Ilta lähti liikkeelle allekirjoittaneen asuintoverin tarjoamalla perusvarmalla Javistillä. Tuttu jalluinen yleisilme ryyditettynä viskin ärmäkkyydellä loi jälleen oivan pohjan illan kokeiluille.

Varsinainen peli vihellettiin käyntiin testiryhmän naispuolisen jäsenen tarjotessa päivänsankarille juoman, jonka myöhemmin nimesin “Meksikolaiseksi suovedeksi”.

Meksikolainen suovesi

3-olut
4 cl Salmari
Tabascoa

Kyseinen “ruskea kuolema” meni alas lievästi vastahakoisesti, mutta ankaran taistelun jälkeen lasi oli tyhjä. Salmarin makeus yhdistettynä oluen karvauteen toimi lähes oksennuksen arvoisesti tabascon jättäessä polttomerkkinsä suupieliin. Tuoksussa havaittavissa aamuista ruotsinlaivan käytävää, yskänlääkettä ja sairaalan sekamehua. Takuuvarma huonon olon tuoja selvinpäin olevalle testaajalle.

Tuopin tyhjennyttyä oli allekirjoittaneen vuoro siirtyä tarjoavaksi osapuoleksi. Ankaran ideoinnin tuloksena määräsin järkyttyneen oloisen baarimikon seostamaan juoman, joka tottelee nimeä “Muinaisnorjalainen rukous”

Muinaisnorjalainen rukous

1cl Tequila (mielellään sierra silver)
1cl Jägermaister
1cl Gini
1cl Vodka
Vissyä
Jäitä

Nautitaan pitkästä lasista

Juoman todettiin olevan onnistuneen pahanmakuinen, mutta ei suorastaan oksettava. Krapula-aamuisen virtsan värisen liuoksen kuvottavuus peittyi valitettavan hyvin vissyn alle. Tuoksussa viitteitä juupajokelaisten häiden illan viimeisestä boolista sekä kuntosalin voimannostopuolesta. Vaikutus tehokas, joskaan ei täysin toivottu. Tuotekehittelyssä juoman shotti-versio.

Ankaran edustustehtävissä vietetyn viikon jälkeen Soppaseuran free-lancer -toimittaja (eli vapaa peitsimies) koki tarpeelliseksi palata hetkeksi perusasioiden äärelle. Allekirjoittanut hyppäsikin Intercity-malliseen kulkuvälineeseen Tampereen elämää sykkivällä rautatieasemalla ja suuntasi kohti pohjoista. Viikonloppuexcursion tarkoituksena oli hiljentyä ja etsiä itseään Ylä-Satakunnan sydämestä humuksen tummentamien vesien ja ojitettujen suometsien keskeltä.

Jalkautuminen Parkanon rautatieasemalla sujui rutiininomaisesti ja noin 8 kilometrin siirtymä keskustan tuntumaan palautti nuoruusmuistot mieleen: pussikaljan kirpeä puraisu talvipakkasilla, kaverin saama ruokamyrkytys Autogrillillä, urheilutalon diskot ja mattamustalla spraymaalilla tuunattujen kasariautojen loputon lipuminen keskustan kahta katua pitkin.

Illan pimetessä ja vanhojen muistojen innoittamana toimittajan sielun valtasikin outo kaipaus kotikaupungin yöhön. Kun vielä toimituskunta vahvistui yhdellä samoissa mietteissä olevalla taistelijalla sekä 2,5 litran V6-koneella varustetulla Alfa-Romeo 159:llä, oli toimiva kisakombo valmis. Italian orin korskahdusten säestämänä tiedustelupartio lipui Parkanon yöelämään ensimmäisenä etappinaan legendaarinen huoltoasema & gourmet-ravintola Parkanon Esso.

Essolta taistelijaparin toinen jäsen kaappasi mukaansa perinteiset kaksi päkillistä mallasjuomia, allekirjoittaneen tyytyessä litkimään chauffeurin ominaisuudessa sitruunanmakuista energiajuomaa.

Seuraava määränpää oli Pahkalan unelias rivitalolähiö, jossa urhea ryhmämme osallistui erään naishenkilön parturi-kampaajatutkinnon lopputyön kirjoittamiseen. Lähes pro-gradu -tasoiseen tieteelliseen tekstin tuottamiseen perehtynyt toimitusryhmämme suolsikin useita liuskoja mitä huimaavinta verbaaliakrobatiaa timantinkovilla tieteellisillä faktoilla ryyditettynä. Lopputyön kirjoittamista hieman haittasi kuuluisa lauantai-illan huuma, jota entisestään pönkitti stereoista paukkunut DJ Alligator. Tässä vaiheessa 100%:lla laajentunut toimituskunta päättikin suunnata uudelleen tutkimaan kirkonkylän yöllistä yleiskuvaa.

Ylä-Satakunnan uinuvan jättiläisen lipuessa ohi, herkistyi olutkulttuuriin paneutunut osa toimituskunnasta ehdottamaan pikaista moottorimarssia naapurikunnassa sijiatsevaan laatuyökerho Ikahoviin. Ehdotus ei loppujen lopuksi saanut riittävän laajaa kannatusta, ja tutkimusryhmä tyytyikin sukkuloimaan kotikunnan menomestojen eli Shellin, Hesburgerin ja Yöravintola Paroonin tienoilla.

Viikonloppu oli loppujen lopuksi varsin onnistunut, sillä ainakin allekirjoittanut koki rentoutuvansa ja suorastaan virkistyvänsä tutussa ympäristössä. Kaikki oli niin kuin ennenkin: yö, kylänrinki, subwooferin tanakka jumputus ja teinityttöjen yliblondatut hiukset. Kuten eräs toimituskunnan jäsen oivallisesti tiivisti: “Rekkarit resonoi ja takapenkki ilakoi.”

Tätä lisää – sitten joskus, ehkä.

Koska Ahvenanmaa osoittautui täydeksi fiaskoksi, en olisi uskonut että loman pelastaja löytyy rapakon takaa Ruotsista. Paikallisen asiantuntijan kanssa kaappasimme kaupasta mukaan jättimäisen kimpaleen lihaa.

Koska kotimaassa en ole moiseen järkäleeseen törmännyt, oli tutkivan journalistin selvitettävä mikä eläin ja ruumiinosa mahtaa olla kyseessä. Vastaus viittasi hyvin pitkälti sian pakaraan / reiteen. Tämä ei tahtia haitannut, sillä kimpaleen koko ja houkutteleva pakkaus aiheuttivat kuolan valumista ja vatsan kurnimista. Testikappaleen paino oli 1,1kg ja seuraava kuva selventää kuinka isosta pihvistä oikein oli kysymys. Vertailukohtana allekirjoittaneen pää.

Kimpaleen ollessa grillissä testiryhmä nautti pohjille muutaman suomalaisen A-oluen, jonka jälkeen päästiin itse lihan kimppuun. Kyseessä oli melko herkullinen tapaus, joskin kävi selväksi että mistään sisäfileestä ei ollut kysymys. Kuitenkin nälkä lähti ja suuhun jäi hyvä maku, jota vahvistettiin juomalla lisää olutta.

Kiitämme:
+ Hyvä maku
+ Tyylikäs pakkaus
+ Koko

Moitimme:
- Ei aivan täyttänyt vatsaa, kun ruokailijoita oli 5 kpl

Tuomio:
Miksei näitä ole myynnissä kotimaassa?

AA:n testiryhmä päätti lähteä testaamaan mitä läntisestä siirtokunnastamme, Ahvenanmaan saaristosta, löytyy. Viimeisin reissuni Ahvenanmaalle tapahtui joskus ollessani n. 12-vuotias. Muistan reissulta Taffelin tehtaan ja punaiset vuokramökit. Aurinko paistoi ja oli muutenkin ihan mukavaa. Vanhemmiten nämä muistot eivät ainakaan tulisi paraneemaan, joka selviää suhteellisen lyhyestä ja ytimekkäästä arvostelusta.

Kulkuvälineenämme matkan aikana toimi uskollinen Toyota Corolla ja vesiesteillä turvauduimme lauttoihin.

Paikalliset
Saapuessamme (allekirjoittanut + 1) pääsaarelle, ensimmäinen vastaamme tullut henkilö oli n. 10-vuotias poika polkupyörällä. Idyillinen maalaismaisema ja pikkupoika fillarilla – kuinka leppoisaa ja mukavaa. Lapsuusmuistoni heräsivät henkiin, kunnes pikkunatiainen näytti meille keskisormea. Testiryhmä jatkoi matkaansa shokin vallassa, vain huomatakseen paikallisten ravitsemusliikkeiden uskomattoman tylyn meiningin.

Palveluasenne (tai sen puute)
Muutaman päivän testien jälkeen todettakoon, että Ahvenanmaan palvelutaso on ehdottomasti huonoin johon allekirjoittanut on koskaan törmännyt. Taakse jäävät niin puolalaiset, ranskalaiset kuin bulgarialaisetkin. Nyrkkisääntönä näytti olevan, että mikäli et ole paikallinen tai länsinaapurista, et tule saamaan palvelua. Palvelukielenä oli pääsääntöisesti toinen kotimainen eikä muita kieliä tuntunut osaavan kukaan. Ravintolan tasosta riippumatta tämä oli vallitseva tosiasia.

Huvittavinta oli kuitenkin testiryhmän lounashetki eräässä lounasravintolassa, jossa ei paikalla ollut lisäksemme kuin toinen, ilmeisesti ruotsalaisista eläkeläisistä koostuva kolmen hengen ryhmä, joka oli jo syönyt. Seurue tahtoi vain siirtyä ravintolan terassille nauttimaan ulkoilmasta. Tarjoilijatar ja toinen henkilökuntaan kuuluva mies käyttivät n. 10-15min aikaa aurinkovarjon virittelyyn tälle seurueelle eikä testiryhmää huomioitu lainkaan. Meitä oli hyvin vaikea missata, koska istuimme viereisessä pöydässä ja koitimme aikamme kiinnittää heidän huomiotansa. Kun aurinkovarjo oli vihdoin viritetty ja oletimme saavamme jotain palvelua, miehistö häipyi johonkin takahuoneeseen eikä heitä enää koskaan nähty. Menimme ostamaan kaupasta banaaneja yhteensä n. 20min odottelun jälkeen.

Ainoa paikka, josta palvelua löytyi, oli yllättäen ruotsalaisen naishenkilön omistama hotelli saaren länsirannalla. Jälkikäteen muiden saarella vierailleiden kommentteja kuunnellen palvelu ei ollut pelkästään meistä riippuvainen, vaan palvelu on ollut samanlaista kaikilla. Tämä siis alleviivannee paikallisten olevan palvelualan suurinta rupusakkia, jonka voisi upottaa saaristoon täyttömaaksi.

Hintataso
Silloin, kun jostain sai ruokaa, oli hintataso aika lähellä isäntämaan vastaavaa. Katukahvilassa syödyn aamiaisen hinta oli muikeat 8 eur sisältäen kahvin, leivän ja jugurtin. Testattujen majoituslaitosten hinta vaihteli leirintäalueen mökin 50 eurosta hotellin 90 euroon, mutta tällä tiedolla ette tee mitään, koska saarelle on turha matkustaa.

Tekemistä
Ei oikein löytynyt kuin väkisin hakemalla. Minigolfia ja näkötorneja. Eckerössä hotelli, jossa viikottain Elvis-ilta!! Vetäjänä toimii Ahvenanmaan Elvis, jonka oikeaa nimeä en kyllä muista.

Yhteenveto
Ahvenanmaata ei voi suositella käymiskohteena kenellekään. Hallitus voisi sijoittaa muutaman euron Hornettien varustamiseksi mahdollisimman tehokkaalla rynnäkkövarustuksella, jonka jälkeen maa tulisi puhdistaa siellä pesivästä kapinaliikkeestä ja vuokrata maa esimerkiksi amisheille. Tämä liike nostaisi alueen profiilia huomattavasti. Käynnin perusteella jopa risteily Ruotsiin Ahvenanmaan kautta tuntuu vastenmieliseltä, joten paras tie Ruotsiin on kiertää kylmästi Lapin kautta. AA on puhunut.

Vuoden 2007 Alkumetrin tiimellyksessä testiryhmä, johtajanaan allekirjoittanut ja jäseninään Nelli & Miina päätti sukeltaa TODELLA pahanmakuisten shottien ihmeelliseen maailmaan. Kokeiluun testiryhmää innoitti sen hetkinen humalatila sekä vankkumaton tiedonjano. Koekenttänä toimi perusvarma Onnelan Suomi-rock -baari.

Ryhmänjohtaja alik. Savonen avasi pelin säveltämällä hetkessä legendaarisen JaaJaa:n eli JalluJaffan innoittamana kyseisen paukun kieroutuneen äpäräveljen. Baarimikon tyrmistyksestä ja välittömästä oksennusrefleksistä partaveitsen teräviä johtopäätöksiä vedellyt allekirjoittanut totesi pikaisen ideoinnin tuotoksen olevan takuuvarma tunnelman nostattaja yöelämän pimeältä puolelta. Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä: Javisst!

Javisst

2cl yhden tähden jaloviina eli sheriffi
2cl baarin huonointa viskiä

Herrasmiehenä tarjosin tietysti ensin seurueen naisille, jotka kohteliaisuudesta vilpittömän otettuina päättivät noudattaa esimerkkiä ja pyysivät baarimikkoa seostamaan ryhmänjohtajalle shotin, joka myöhemmin nimettiin Herbalistin päänräjäyttäksi.

Herbalistin päänräjäyttäjä

2cl Stroh
2cl Vermuttia

Testiryhmämme ei toki jäänyt pyörittelemään peukaloitaan haasteen edessä, vaan päätti rynnätä suoraan päin kuolemaa ja tempaisi shotit ääntä kohti. Moukut kirvoittivat useamman kommentin, jotka lienee syytä eritellä tässä:

“Hyi vittu ku on pahaa!”
“Se tulee takas ylös!”
“Eihän tätä makua saa millään lähteen!”
“Huhhuh”

Alkushokin jälkeen oli aika siirtyä tiukkaan drinkkianalyysin äskeisen otoksen tiimoilta. Javisstin todettiin olevan kyselemätön, päällekäyvä ja kuvottava. Bukéssa havaittavissa jallumaista halpuutta, miesten vessaa, ammuöistä oksennusta ja selkähikeä. Herbalistin päänräjäyttäjä yllätti testaajan ylitsevuotavan yrttisellä otteellaan, joka ei hellittänyt edes viiden korjaavan tuopillisen jälkeen. Bukéssa havaittavissa kebab-pizzerian takahuonetta, liiaksi kypsennettyä chili-kastiketta ja puolalaista ruokakauppaa.

Makutestin aikana testiryhmä määritteli myös todella huonojen shottien nauttimisen kolme mentaalista päävaihetta.

1. Vilpitön usko siitä, että juoma menee mukisematta alas ja myös pysyy siellä. “Kyllä mä selviän tästä.”

2. Kylmäävä pelko siitä, että juoma ei mene alas, tai tulee ainakin ylös ja rinnuksille. “Mä en muuten selviä tästä!”

3. Hätäännys ja musertavan epätoivoinen tietoisuus siitä, että juoma meni alas, mutta on tulossa samaa vauhtia ylös. “Missä se vessa on!”

Kaikenkaikkiaan testi oli siis varsin tuloksekas, ja aiheen tiimoilta onkin suunniteltu kokonaista kokeilujen sarjaa. Tuloksia julkistetaan kokeiden edetessä.

BBC News tietää:

“Word spread among the populace that UK troops had introduced strange man-eating, bear-like beasts into the area to sow panic.

Sattar Jabbar, a 50-year-old farmer from Abu Sakhar, north of Basra, claimed he saw one of the badgers eat a cow.

UK military spokesman Major Mike Shearer said: “We can categorically state that we have not released man-eating badgers into the area.”

Lue koko juttu

Tänään sai kuulemma Hervannasta halpaa kebaashia. Ei tullut lähdettyä, mutta vieraileva toimittaja kävi jonossa.

Kuvaviestiä tihrustettuani kävi ilmeisen selväksi, että jonossa oli runsaasti väkeä hakemassa puudeleista ja oravista jalostettua viipalelihaa. AA onnittelee.